Hän puhui siitä. Se oli hänen haave. Toive. Ajatusmaailmani taisteli hänen unelman puolesta. "Olkoot absurdien ajatustensa kanssa..." ajattelin. En kuitenkaan halunnut estää hänen haavettaan. Vaikka toisinaan sitä suuresti olisin halunnut tehdä. Pidin haavetta mahdottomana, joten annoin hänen haaveilla. Toisenlainen tulevaisuus kiinnosti minua. Se sitoisi niin paljon. Se olisi kaikki kaikessa. Haluanko sitä?
Haaveita pitää olla kaikilla, haaveista ei voi eikä saa luopua.Joskus kuitenkin joutuu omia haaveitaan viivyttämään, että toisen haaveet toteutuu.Elämässä joudumme tekemään päätöksiä ja niitten kans elää, ja sinä toimit vilpittömässä mielessä
VastaaPoista