Pituus. Paino. Näkö. Kuulo. Verenpaine. Ryhti.

"Hei onks sul buranaa? Pää iha sairaan kipee."

Uusia sähköpostiviestejä neljä. Esimieheltä pöytäkirjoja isojen tätien ja setien palavereista.
Kollegan ehdotus lääkäripäivästä. THL:n päivitys influenssarokotuksista. Sekä kutsu teemailtapäivään.

Seiskojen tarkastukset jatkuvat. Pituus. Paino. Näkö. Kuulo. Verenpaine. Ryhti.

Kop, kop, kop. "Saisko laastarin, ku köksällä meni vähän puukko tuohon..."

Seuraava täytyypi hakea luokasta, ilmeisesti unohtanut varatun ajan. Tyypillistä.

Opettajalla huoli oppilaasta. Iso huoli. Mietitään yhdessä. En osaa auttaa. Joku on jonnekin palkattu auttamaan, että huoli häviäisi. Ohjataan sinne jonnekin oikean auttajan luo.

Lounaaksi perunaa ja broilerpyöryköitä, porkkanaraastetta ja näkkileipää. Kouluruoka on hyvää. Niin nätisti keittiötädit aina koristelevat salaatinkin.

"Ja pidä käsi rentona siinä sylissä, älä liikuta sitä. Noin, ja nyt vähän kirpasee, hyvä. Laitetaan vielä laastari. Hengissä selvisit."

Lähete ravitsemusterapeutille. Paino vain laskee ja laskee. Toisilla paino vain nousee ja nousee.

Hemoglobiinikontrollin tuloksena rautavalmisteen käytön lopettaminen.

"Jos ei ole parempi ylihuomenna, yhteys omalle terveysasemalle."

Vakioasiakas kurkkaa oven raosta. Voi, kun hän saisi hitusen uteliaisuutta huomista päivää varten. Että näkisi huomisen.